Yhteisharjoitus jatkuu…

Lauantai-illan hämärässä kierreltiin toisten teltoissa hämmästelemässä varusteita. Moni sai varmasti hyviä vinkkejä loppuhankintoja ja -virityksiä varten. Pientä huolta on herättänyt telttojen myöhäinen toimitusajankohta. Teltat on siis luvattu vasta maaliskuuksi ja reissuun lähtö on heti huhtikuun alussa. Siinä mielessä tilanne on kuitenkin hyvä, että telttoja löytyy Huippuvuorille tarvittaessa lainaksi. Myös keitinlaatikoita puuttui vielä muutamalta telttakunnalta, mutta tähän asiaan saadaan helpotusta lähipäivinä. Jari oli löytänyt kaverin, joka sopuhintaan taittelee laatikot tarvitsijoille.

Hyvin nukutun yön jälkeen koetti pilvinen aamu. Lämpötila oli noussut muutamalla asteella. Yhdeksältä kärki nytkähti liikkeelle ja myötätuulen siivittämänä sujuttelimme tulouraa kohti Padasjoen laivarantaa. Pakkanen oli jäädyttänyt vetiset kohdat, joten paakkuja ei suksien ja ahkioiden pohjaan muodostunut. Laivarantaan saavuimme ennen puoltapäivää.

Viikonlopun tapaaminen ajoi asiaansa ja retkikunnan varusteet saatiin katsastettua. Kaiken kaikkiaan tilanne näyttää varusteiden osalta tällä hetkellä hyvältä. Myös hiihtely ahkion kanssa viimaisella järven jäällä viritti jokaisen mukavasti vaellustunnelmiin.

Yhteisharjoitus

Loikoilen teltassa Päijänteen jäällä. Ympäröivissä teltoissa on majoittuneena koko 16 hengen retkikuntamme. Kokoonnuimme aamulla hotelli Tallukkaan, mistä lähdimme parin tunnin palaverin ja lounaan jälkeen jäälle hiihtelemään. Kolmen legin aikana etenimme noin 8,5km, kunnes pystytimme pimeän laskeuduttua leirin. Keittimen pöhistessä on teltan lämmössä hyvä olla.

Harjoituksellemme osui loistava hiihtokeli. Pakkasta seitsemän astetta ja jäällä lumen alla vettä vain ajoittain, joten omaa latuaan avaavat välttivät paakut suksien pohjissa lähes kokonaan, kun vesi kasteli lumen vasta hiihtäjän jo siirryttyä eteenpäin. Ladulla hiihtäviä paakut vaivasivat hieman enemmän, mutta kavereiden avustuksella nekin otettiin piakkoin märkien kohtien jälkeen pois. Menetelmänä on, että yksi asettaa suksensa ladun poikki kallistaen niitä ja muut hiihtävät yli. Viimeisenä ylittänyt palauttaa palveluksen.

Etelän kelien oltua mitä ovat olleet, tämä oli monille vuoden ensimmäinen hiihto. Mieliala oli korkealla ja meno maistui.

Lounas Tallukassa
Lounas Tallukassa

Retkikunta liikkeellä
Retkikunta liikkeellä

 

Viestimies itse
Viestimies itse

 

Toiminnallista jäänalleammuntaa

Tänään neljä retkikuntamme jäsentä osallistui Vaiska Ky:n karhun kohtaamista käsittelevään kurssiin Laskuvarjojääkärikillan kämpällä Valkealassa. Mukana oli väkeä myös muista karhualueille suuntautuvista retkikunnista. Ohjelma oli laadittu käsittelemään ensisijaisesti jääkarhuja, mutta kantaa otettiin myös Pohjois-Amerikassa yleisesti tavattaviin karhuihin. Päivä alkoi luennoilla siitä, miten karhuja vältetään ja kun niitä kuitenkin kohdataan, miten niiden kanssa tullaan toimeen ilman henkilövahinkoja ja mielellään karhunkin henki säästäen. Tämän jälkeen harjoiteltiin kiväärin ja haulikon käsittelyä, sekä sisällä ilman oikeita ammuksia että ulkona tavallisena maalitauluammuntana.

Päivän varsinainen anti oli toiminnallisessa ammunnassa, jossa harjoiteltiin aseiden käyttöä todellista vastaavissa tilanteissa. Arktisille retkikunnille oli suunnattu kolme harjoitusta. Yhdessä karhu havaittaessa ampuja hankkiutui eroon suksisauvoistaan ja nappasi edessään olevan ahkion päällä suojapussissa olevan haulikon, hiihti ”retkikunnan etummaiseksi” eli ampumapaikalle ja ampui useita laukauksia osumasta putoaviin metallilevyihin.

Toisessa harjoituksessa karhu oli päässyt kiertämään retkikuntaa ja muita retkikuntalaisia (eli toiminnallisen pistooliammunnan siluettitauluja) oli joutunut kivääriampujan ja karhun väliin. Karhun virkaa toimitti jäällä vierivä autonrengas, jonka sisällä oli pahvilevy. Sitä piti ampua siluettitaulujen välistä kaksi laukausta ennen, kuin se ehtii kolmannen taulun kohdalle aterioimaan.

Kolmannessa harjoituksessa suksilla olevan pahvikarhun karkottaminen oli epäonnistunut ja se hyökkäsi kohti retkikuntaa, jolloin tuli avattiin retkikunnan kaikilla aseilla. Harjoituksen ensimmäisellä kierroksella käytiin läpi myös toimenpiteet, joilla lähestyvä karhu pyritään saamaan muuttamaan mielensä.

Mukana oli myös yksi Alaskan olosuhteisiin sulan maan aikaan suunniteltu harjoitus, jossa ampuja nukkui laavussa. Ampuja oli selällään makuupussissa vieressään haulikko ja laavun edessä oli kaksi pahvinallukkaa. Kouluttajan huudosta käskettyä karhua ammuttiin mahdollisimman nopeasti vaarantamatta toimenpiteessä kuitenkaan omia jalkojaan.

Päivä oli sekä viihtyisä, että opettavainen. Toiminnallinen ammunta lajina oli mielenkiintoista ja miellyttävää, sekä varmasti paransi merkittävästi retkikuntalaisten kykyä selvitä kohtaamisesta karhun kanssa. Koulutuksesta saatuja eväitä on hyvä muistella, kun viettää yön pitkiä tunteja Huippuvuorilla karhuväijyssä.

4.1.2009

Kare Eskola rysäytti solisluunsa pirstaleiksi syyskuun alussa pyöräilykilpailussa. Vammasta on tullut ennakoidumpaa suurempi ongelma. Solisluu leikattiin kertaalleen, mutta tukilevy petti. Seuraavassa leikkauksessa solisluu kiedottiin sveitsiläiseen laatuteräkseen kymmenellä ruuvilla. Kiinnitys on kestänyt, mutta luun vaivoiksi iski tulehdus – yhdeksän viikkoa toisen leikkauksen jälkeen.

Nyt Töölön sairaalan erikoislääkärit arpovat, pitäisikö teräslevy poistaa, koska se mahdollisesti lisää tulehdusvaaraa myös huhtikuun retkellä, vai vieläkö levyn pitäisi olla paikallaan vahvistamassa luuta. Leikkauksesta toipuminen veisi vain kolmisen viikkoa, joten vielä on aikaa miettiä.

Onneksi retkikunnalla on mukana ortopediaan erikoistunut lääkäri, Mikko Mattila. Ja onneksi Kare on pystynyt treenaamaan kädellä lähes normaalisti jo yli kuukauden. Takana on viikon intensiivinen hiihto- ja varustetestausleiri Saariselällä. Toinen on edessä Jerisjärvellä viikolla 9.

31.12.2008

Iso osa tilatuista varusteista saapui Jouluun mennessä. Muun muassa ahkiot, taukotossut ja myrskymaskit kerkisivät tilauksien yhteyshenkilöille, jotka toimittavat tavaraa edelleen tilaajien hypisteltäviksi ja joululomien harjoitusreissuille.

Telttojen toimitusaika venyi kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen, joten ne saapuvat vasta maaliskuussa. Testaaminen jää viime tinkaan, mutta koska kyseessä on monissa reissuissa luotettavaksi osoittautunut Hillebergin Keron GT, ei suurta riskiä ole.

Untuvaiset varusteet (takit, housut ja makuupussit) olivat maahantuojalta vähissä eikä valmistajaltakaan ole täydennystä luvassa ennen huhtikuuta. Niinpä yhteistilaus peruttiin ja jokainen tarvitsija hankkii untuvavarusteet parhaaksi katsomastaan paikasta.

Suunnitelmissa on, että yhteistilauksena hoidetaan vielä kuivamuonien hankinta helmikuun aikana.

11.2008

Varustehankinnat ovat täydessä vauhdissa. Varusteryhmäläiset ovat pyytäneet tarjouksia tavaran toimittajilta ja koonneet retkikuntalaisten tarpeita ja kokoja yhteistilauksia varten. Ryhmäläisten päivät ovat venyneet pitkiksi ja puhelinlaskut suuriksi, minkä ansioista loputkin tilaukset lähtevät liikkeelle ennen joulua.

4.-5.10.2008 Valkeala

Retkikunta polkaistiin käyntiin koulutusviikonlopun merkeissä pohjoisesssa Valkealassa. Lauantain ohjelmassa oli luentoja jäätikkövealtamisesta sekä tehtävien jakoa. Retkikuntalaiset jaettiin työryhmiin kiinnostusten ja siiviliosaamisten mukaan suurin piirtein niin, että hypistelijät varusteryhmään, lekuri lääkintäryhmään, teknisesti orientoituneet viestintään ja nörtit tiedotukseen. Lauantai-ilta päätettiin saunomalla ja höpisemällä mukavia. Myös tuotekehitystyötä tehtiin. Helmenä voisi mainita ajatuksen infrapunailmaisimella toimivasta jääkarhuhälyttimestä, jonka kylmätestejä varten rakennetaan omakotitalon kokoinen pakastin. Sunnuntaina harjoiteltiin ampumista ja retkikunnan toimintaa, jos jääkarhu sattuu tulemaan kylään.

Kotimatkalla Kolilta

Kun lähtee helppoon reissuun, tulee yleensä valmistautuneeksi vähän puolivillaisesti. Niin tälläkin kertaa ja sen seurauksena kännykän akku oli lähtiessä lähes tyhjä. Iltasella ei taas oikein jaksanut ryhtyä muiden kännyköiden kanssa säätämään, joten nettiyhteyttä ei käytännössä ollut tarjolla. Nyt tilanne on toinen. Olemme kotimatkalla ja istun autossa miniläppäri sylissä. Nettiyhteyden viritän Villen kännykällä, kun olen saanut tämän kirjoiteltua.

Reissu meni kaikenkaikkiaan varsin mukavasti. Lauantaille luvattu helpohko keli piti paikkansa ja sunnuntain vesisade viivästyi ja heikkeni säätiedotukseen nähden. Luvattu sade kuitenkkin painoi ryhmän yleistä mielialaa siinä määrin, että Kolin huiputus jäi väliin ja oikaisimme Herajärven pohjoispäästä suoraan autoille. Lopulta rankkaan sateeseen ei päästy tutustumaan missään kohtaa ja tuuleenkin kunnolla vain kerran, kun kiipesimme erään korkeamman mäen päälle. No, kai tälläkin pärjätään.

Keskeytyksiä tuli yksi, kun Katariinalla alkoi matkanteko painaa. Kokemattomuudella tässä lajissa lienee osuutensa asiaan, mutta epäilyjä esitettiin myös siitä, että kilometrit Kiviniemen saunalle olisivat olleet paljon helpompia, kuin saunalta pois päin. Muu ryhmä jatkoi siis matkaa lautalle ja järven toista puolta pohjoista kohti Lakkalaan Katariinan ja Villen jäädessä saunomaan.

Yhteistoiminta sujui ”georetkikunnallamme” ihailtavan hyvin. Liikkeelle päästiin suurinpiirtein aikataulussa ja eteneminen kaikille sopivaa vauhtia toimi erinomaisesti siihen nähden, että tällä kokoonpanolla ei ole juuri yhdessä vaellettu. Joihinkin asioihin, kuten paikkatiedon jakamiseen ja suunnistukseen haettiin reissun aikana prosesseja, joita päästään tulevissa harjoituksissa testaamaan. Kaikenkaikkiaan voi todeta, että meillä on hieno ryhmä, jonka kanssa on ilo lähteä purkeille – varsinkin niille vaativammille.

Syysmyrskyyn Kolille

Tänään lähdemme Idiot Trailin vuoden viimeiseen harjoitukseen Herajärven kierrokselle. Ilmatieteen laitos lupailee meille rankkasadetta ja kovia tuulia. Paljon parempaa säätä ei olisi voinut kohdalle sattua, sillä ryhmä pääsee nyt testaamaan varusteita olosuhteissa, joissa niiden toimivuutta syksyisessä tunturissa alkaa hahmottaa.

Mukaan tähän harjoitukseen lähtee lähes koko ryhmä, joten entuudestaan toisiaan heikommin tuntevat jäsenet pääsevät tutustumaan toisiinsa. Tällä porukalla harjoitellaan tuleva kevät ja kesä. Uusia jäseniä otetaan ryhmään seuraavan kerran syksyllä 2009, kun olemme palanneet Vertical Limitiltä ja alamme suunnitella seuraavaa kohdetta. Meillä tulee olemaan vahva osanotto myös Geovaellus 2009:ssä kesällä, joten jäsenyydestä kiinnostuneiden kannattaa saapua eventtiin tutustumaan meihin.

Viikonlopun aikana kirjoitan raportteja reissusta. Sijaintiamme taas voi seurata osoitteessa http://www.erämaahan.fi/track

Idiot trail

Vietimme viikonlopun 16-18.5 Repoveden kansallispuistossa ns. ”georetkikunnan” porukalla. Mukana olivat Ranys (Mari Tuunainen), fvrav (Ville Hakulinen, sieni), theOrava (Arto Vesamo), Kaji (Mikko Leskinen) ja Harjus (Harri Hirvasniemi). Reissu oli leppoisa, pääpainon ollessa porukkaan tutustumisessa ja jutustelussa.

Totesimme porukan toimivan hyvin yhteen ja asioiden sujuvan. Säät suosivat, hauskaa oli ja projektille saatiin konkreettinen alku. Ryhmän nimeksi valittiin itseironisessa hengessä sienen ehdottama ”Idiot Trail”, joka on geokätköilytermi suorimmalle reitille parkkipaikalta kätkölle, maastosta välittämättä, gepsin suuntanuolta seuraten. Ryhmän tulevaisuudennäkymissä on tällä hetkellä mahdollisimman laaja osallistuminen Nuuksion geovaellukseen ja toinen oma harjoitus syys-lokakuussa, jonka jälkeen uusia jäseniä ei syksyn 2009 Vertical Limitin reissulle enää oteta ilman hyvää syytä, tuleville reissuille toki kyllä. Keväällä ja kesällä 2009 harjoitellaan porukalla ja syksyllä 2009 lähdetään tunturiin.

Koska Repovedellä sijaitsee Olhavanvuori, joka tunnetaan suomen parhaana kalliokiipeilypaikkana, oli minulla, sienellä ja theOravalla myös kiipeilyvälineitä mukana. Nämä tulivatkin hyötykäyttöön matkalla perjantai-illan leiripaikalle, kun polku oli jäänyt veden alle. Kiersimme ongelman ongelmapaikan kiertämisen sijaan kulkemalla hieman ylöspäin jatkuvan polun päätepisteeseensä asti, jossa se päättyi vaaralliseen lähes pystysuoraan laskeutumiseen pinnalla olevalle polun osalle. Laskimme rinkat ja vaeltajat köyden varassa turvallisesti alas yleisen hauskanpidon nimissä. Lauantaina Olhavanvuorella samaa viihteen lajia, tosin kunkin itse ohjaamana laskeutumisena ja ilman pakkauksia sitten harrastettiin enemmänkin. Sunnuntaina käytettiin myös varsin mielenkiintoista reittiä vaativahkon louhikon yli – osa kerran, osa kahdesti. Kun louhikkoa seuraava kahluu osoittautuikin sen verran syväksi, että rinkkoja piti uittaa, otti suurin osa porukasta keväisessä viileydessä kiertotien ja säästi ylitysharjoitukset tulevaan kesään. Ranysin kanssa jatkoimme yli, minä kahlaamalla ja Ranys eräässä kohtaa uimalla, pituuseron ollessa muutaman kymmentä senttiä :)

Tältä pohjalta on hyvä jatkaa. Purkit tiettömien taipaleiden takana: täältä tullaan.