Hyvinkään Seitsemän veljestä

Aloitin lähiretkeilyprojektin. Seitsemän veljeksen vaellusreitti on teoriassa Helsingin, Vantaan, Tuusulan, Nurmijärven ja Hyvinkään alueilla kulkeva yhtenäinen vaellusreitti, joka kulkee Aleksis Kiveen ja Seitsemään veljekseen liittyvien kohteiden kautta. Käytäntö avautunee projektin kuluessa. Reitti tulee hyvin lähelle Hämeen Ilvesreitistöä, jota pitkin puolestaan pääsisi kulkemaan aina Hämeenlinnaan tai Tammelaan asti. Tavoitteenani on varmistaa reitin kulkukelpoisuus, tarvittaessa sopivat yhdysreitit etsien, sekä kerätä siitä paikkatieto muidenkin käytettäväksi. Pyrin kirjoittamaan sekä projektin tiimoilta tekemistäni retkistä, että käyttämästäni tekniikasta.

Matka alkoi lauantaiaamuna reitin pohjoispäästä, Hyvinkään Sveitsistä, minne jätin autoni. Parkkipaikka on valtava, joten koko reitin kävelemään saapuville tämä voittanee kirkkaasti Helsingin keskusta-alueen auton pysäköinnissä. Reitti kulkee kolmostien alitukselle asti ”Kunnon reittiä”, jonka punaiset teippimerkit ovat välttävässä kunnossa. Alueella risteilee erilaisia ulkoilureittejä, joista oikean löytäminen ei pelkästään reittimerkintöjä seuraamalla ole täysin ilmeistä. Varsinkaan tähän suuntaan, vaikka jokunen suuntamerkki risteyksissä osoittaisi kyllä oikean reitin päinvastaiseen kulkusuuntaan, mikäli tietää Seitsemän veljeksen kulkevan juuri Kunnon reitin linjausta tällä pätkällä, jolla sen omat merkinnät uupuvat. Kolmostien alituksen jälkeen alkavatkin erinomainen viitoitus, sekä siniset maalimerkit ja -tolpat, joista saa nauttia koko matkan Nurmijärven rajalle asti. Joissain risteyksissä johtuu ajoittain tosin hieman etsimään reittiä, kun reittimerkki on sijoitettu vähemmän hyödyllisesti keskelle risteystä ja seuraavalle on kulkusuunnassa vähäistä enemmän matkaa.

Kahvia Kaksoislammilla

Risukeitin

Hyvinkään puolella on tarjolla yksi erinomainen laavupaikka, Kaksoislammilla. Usmin alue on suosittu ja paikalla on viikonloppuisin syytä varautua retkeilyn saavan sosiaalisen ulottuvuuden. Itse paistoin täällä makkarat ja jatkoin matkaani Urolammille, jonka rantaan pystytin oman laavuni. Myös Urolammin ranta on kaunis ja sopivan tasainen, jotta omaa laavukangastaan kantava risuretkeilijä pääsee sateensuojaan tuijottamaan peltipurkissa palavaa nuotiota. Seuraavana aamuna heräsin ennen auringonnousua aamiaiselle ja lähdin päivän valjetessa kävelemään kohti Nurmijärven rajaa. Matkalle osuva Petkelsuo oli hienoinen pettymys, reitin pitkosten kulkiessa vain suon rämeosuudella, joten maisemat jäivät vähäisiksi. Viimeisillä sadoilla metreillä ennen Nurmijärven rajaa myös reittimerkinnät katosivat. Reitti löytyi lueskelemalla molempien kuntien PDF-muotoisia toislaatuisia karttoja, sekä pienellä etsiskelyllä. Kunnanrajan saavutettuani lähdin paluumatkalle oikotietä kaupungin läpi, tavoitteena olla autolla mieluiten ennen pimeää ja hakea matkan varrella jokunen geokätkö. Ensimmäisten joukossa löytyikin aivan reitin vieressä kulkevalla luontopolulla sijaitseva kätkö, jonka kuvauksessa mainittiin polun varrella olevasta laavusta. Peruskartta ei sen sijaintia tiennyt, mutta Open Streetmapin aineistoon joku oli sen ystävällisesti merkinnyt, joten paikka löytyi ongelmitta. Kyseessä oli ehkä enemmänkin keittokatos kuin laavu, seinien ollessa yläosastaan avoimet. Tämänkin sijainnin otin talteen ja se löytyy tämän artikkelin liitteenä olevista paikkatiedoista. Viimeinen pikataival toikin kestopäällystettä pitkin autolle, juuri auringon alkaessa painua mailleen siellä jossain tihkusadetta jatkuvasti niskaan tiputtaneen massiivisen pilviverhon harmauden takana.

Nykyajan maisemia
Nykyajan maisemia
Laavu...ko?
Laavu…ko?

Kuljetun reitin tallentaminen edellyttää jatkuvaa GPS:n käyttöä, joka erityisesti kännykällä tehtynä söisi valtavat määrät akkua. Omat tallennukseni tein Garminin Tactix rannekellolla, joka palvelee tarkoituksessa erinomaisesti. Käytännössä aivan riittävä tarkkuus useimpiin käyttötarkoituksiin saavutetaan myös sen UltraTrac-moodissa, jossa reittipiste tallennetaan vain minuutin välein, jolloin kellon akku kestää huimat 50 tuntia. Kellon akku on erittäin pieni ja latautuu nopeasti, joten myös tarkempaa reitin tallennusta, jota tälläkin reissulla enimmäkseen käytin, voi käyttää koko päivän ja akun lataus sen päätteeksi ei juuri virtapankin varausta rokota. Myös geokätköjen etsiminen on miellyttävää laitteella, jonka kädestä putoamista ei tarvitse murehtia. Bluetooth ikävä kyllä ei toimi tiedonsiirtoon siitä huolimatta, että puhelimen ilmoitusten näyttämiseen se laitteesta löytyy, joten kaikki paikkatietojen siirto edestakaisin kännykän kanssa tehtään USB:llä. OTG-kaapelilla kytketty kello näkyy puhelimelle massamuistina ja GPX-muotoiset kätködatat voi pudottaa sellaisenaan niille varattuun hakemistoon, kuten muillakin Garminin laitteilla. Samoin kellolla kerätyt reitit ja pisteet löytyvät GPX muodossa samasta hakemistosta.

Matkan varrella odotin törmääväni Kiveen ja Veljeksiin liittyviin paikkoihin infotauluineen, mutta nämä loistivat ainakin Hyvinkään osuudella poissaolollaan.

Reitti kartalla

7 veljeksen reitti Hyvinkäällä (GPX)

7 veljeksen reitin POIt (GPX)

1 vastaus artikkeliin “Hyvinkään Seitsemän veljestä”

  1. Petkelsuo on hieno, avosuota ja ihania pikku suolampia, mutta reitti ja pitkospuut menevät tosiaan aika tylsästi melkein pellonreunaa kaukana kunnon suosta. Ehkä siinä on kuitenkin haluttu suojella arkaa suoekosysteemiä. Mut kannattaa joskus poiketa polulta! 😉

Vastaa