Sijainti on järven jäällä jossain päin Uttia. Tänne tullessamme ajoimme juuri laskuvarjojääkärikoulun ohi. Tällä hetkellä vain toinen MSR:n suihkuhävittäjistämme pöhisee, mutta teltassa on silti miellyttävän lämmintä, vaikka lämpötila ulkona on nollan tienoilla. Pukeutumisena palvelee ohut silkkivillainen alusasu ja liner-sukat. Varusteetkin kuivuvat teltan katossa tehokkaasti. Iltapalaksi oli pasta carbonaraa ja yömyssynä maistuu Laphroaig Quarter Cask.
Monot toimivat yllättävän hyvin. Vaikka suurin osa ajasta hiihdettiin järven jäällä syvässä vedensekaisessa loskassa, ei vesi tullut läpi ulommista monoista. Tästä on kiittäminen kahta kerrosta nahkarasvaa, jonka päälle suihkutin vielä purkkikyllästeen. Lounastauolla meni puoli tuntia laittaessa tuulessa ja räntäsateessa keittimen kanssa liisteriä suksenpohjiin, kun ensimmäisellä legillä olin kärsinyt helvetillisestä lipsumisesta. Kyllä kannatti, sillä sen jälkeen pito riitti. Seuraava vetokin sattui meidän telttakunnallemme ja päätimme, että minä hiihdän kärjessä. Ei olisi mennyt ihan näin päin, jos olisin lepäillyt lounastauon teltan suojissa. Nyt on mukava olo, kun pääsi ihan oikeasti sentään hiihtämään.
Keksin itselleni tässä iltasella hienon tyynyn. Taukotakki sullottuna makuupussin pakkauspussiin ja säädettynä kompressiohihnoilla sopivaksi on täydelllinen untuvatyyny. Miksi tyytyä vähempään, kun kummatkin osat kulkevat mukana joka tapauksessa. Keitellessä huomasin myös polttoainevuodon Vaiskalta lainatun pumpun tiivisteestä. Syyllinen keitin sammuksiin, polttoaineletku irti ja paineet pois pullosta. Soittelin Vaiskalle toiselle puolen leiriä ja kysyin, onko varaosia mukana. Tokihan niitä oli, peräti täysi expedition-huoltosarja. Askartelin sitten viihteekseni ja harjoituksen vuoksi polttoainepumpun takaisin käyttökuntoon.
Huomisen ohjelmassa on herääminen seitsemältä, aamutoimet ja pari vajaata legiä autoille. Sen jälkeen päästäänkin saunomaan.