N 67 07.302 E 017 52.661
Tänä aamuna herätys oli varsin kostea. Pilvet olivat laskeutuneet yön aikana useamman sataa metriä ja olosuhteet leirissä noin 1200 metrissä vastasivat pitkälti Pårten huipun tuntumassa koettuja. Sateet olivat myös muuttaneet aiemmin kiviä hyppimällä ylittyneet purot koskiksi, joista ei päässyt edes kahlaamaan yli. Yksi pahempi ylitys päädyttiin lopulta tekemään joen peittävää lumikantta pitkin, varmuudeksi kierien ja rinkkoja perässä vetäen, koska useiden metrien pudotus lumikannen läpi alhaalla tunnelissa kuohuvaan koskeen ei suoranaisesti houkutellut ketään. Päivän polttavia kysymyksiä oli, riittääkö kosken pauhun kuuluvilta vaimentava lumimäärä kannattamaan rinkan kanssa kävelevän miehen? Asiantuntevia vastauksia kuunnellaan kiinnostuneena myös yleisöltä, me emme keskenämme selvyyttä tähän saaneet.
Aamun karut olosuhteet jatkuivat pitkälle iltapäivään, sillä päätimme palata suunnilleen omia jälkiämme ja ylittää edessä olevat joet niiden latvoilta. Ylitysten jälkeen pääsimme laskeutumaan noin kilometriin ja pääsimme hieman pilvien alle. Leiripaikkakin löytyi tutun hillasuon läheisyydestä ja kullankeltaiset marjat tekivät vaeltajille kauppansa.
Retkikunnalla kaikki hyvin.
