Pårten perusleiri

N 67 07.588 E 017 43.708

Ensimmäinen kokonaan erämaassa kuljettu päivä on takana. Matkalta löytyi hieman yllätyksiä, kuten vaikeakulkuista rakkakivikkoa ja soita, joiden kasvillisuuteen vaeltajat tarttuivat, kuten kuvastakin näkyy.

Istumme iltaa perusleirissä, jonka on tarkoitus jäädä paikalleen pariksi päiväksi. Huomenna lähdemme hakemaan Vertical Limitiä observatorion vierestä Pårten huipun tuntumasta ja olosuhteiden salliessa pyrimme myös huipulle.

Matkalta löytyi pari hyväkuntoista poronsarvea, joten theOrava askarteli avaimenperän jätettäväksi Vertical Limitiin ja rvk varasi pätkän sarven paksummasta päästä kotiin vietäväksi, askarreltavaksi napeiksi villakangasviittaan.

Elämääkin täältä ylhäältä löytyy. Poroja pyörii ympärillä jatkuvasti ja vasan imetystapahtumakin on tullut nähdyksi. Samoin parittelevat vaaksiaiset ja yllättäin paljon heinäsirkkoja.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Pois polulta

N 67 05.965 E 018 01.842

Tänään ylitimme Laitauren soutamalla ja tallustelimme oikeaan erämaahan hieman Rittakin jälkeen. Vaihteeksi Aktsen tuvalta ostettua ykkösolutta hörppiessämme vastarannalta saapui vene ja vältimme näin kolmeen kertaan soutamisen, joten järvi ylittyi alle kolmen kilometrin soutamisella kolmeen pekkaan.

Vedet ovat alhaalla. Todella alhaalla. Kartassa näkyvien jokien ja edes pienten järvien olemassaoloon ei voi luottaa ja moneen kertaan on löytynyt vain kuivunut uoma.

Sääennusteen lupailema pilvisyys ei oikein toteutunut. Aamulla heräsimme tihkusateeseen, mutta jo lounaaseen mennessä aurinko paistoi täydeltä terältä ja t-paidassa tuli toivottoman kuuma. Liekö lämpötilaa ollut paljonkin yli viidentoista? Illan mittaan on taivaanrantaan ilmestynyt tummia pilviä, joten yöllä saattaa olla sadetta luvassa. Aamuinen tihku oli tähän mennessä ainoa vähänkään kehnompaan keliin viittaava tapahtuma, joten kelit ovat suosineet tähän mennessä suorastaan poikkeuksellisesti. Ainoat oikeat sateet on nähty etäältä. Näissä keleissä ei uskoisi olevansa Sarekissa.

Usean kymmenen marjan hillaesiintymän löytymisen lisäksi Kungsledeniltä poistuminen on nostanut kaikkien mielialaa. Enää emme ole menossa sinne, minne joku on merkinnyt reitin vaan sinne, minne joku on piilottanut geokätkön. Keskelle ei niin yhtään mitään.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Jyrkkää nousua

N 67 09.538 E 018 19.910

Matkaa oli aamulla jäljellä venerantaan hieman päälle 7 kilometriä, joten lähdimme liikkeelle 06:30 ehtiäksemme yhdeksäksi veneelle. Rannassa kuitenkin selvisi, että Sitojauren voi ylittää myös soutaen. Päätimme luottaa lihasvoimaan ja otimme viimeisen soutuveneen, mikä tarkoitti kuitenkin järven soutelua kolmeen kertaan, sillä vastarannalta piti lähteä kahden veneen kanssa takaisin, jotta yhden saa jätettyä lähtörantaan. Kuulimme vastaantulijoilta, että vastaava järjestelmä on myös Laitauren ylityksessä, joten tänään saamme nukkua kaikessa rauhassa. Lähtö on sovittu kahdeksaksi.

Kilometrejä kertyi viitisentoista ja nousua edellisen järven pinnasta nelisen sataa. Soutelun ottaessa aikansa ”työpäivä” venyi yli kahdentoista tunnin. Nyt uni maittaa ja maittoipa hieman viskikin.

Päätimme kuivata hieman edellisenä yönä kostuneet makuupussit levittämällä ne aurinkoon kuivamaan. Teltat eivät vielä tässä vaiheessa olleet pystyssä, joten makuupussit levitettiin maahan. Lievä ajattelemattomuus johti tosin siihen, että ne olivat maassa vielä auringon laskiessakin ja kasveista haihtuva kosteus kasteli pussit tehokkaasti entistä kosteammiksi. Tilanteen ei pitäisi olla erityisen paha, vaikka yöpakkasta onkin taas luvassa. Hieman nihkeä ja epämiellyttävä vain.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Ensimmäinen reissupäivä

N 67 17.880 E 018 28.929

Pääsimme ylittämään järven laivalla Saltoluoktan tunturiasemalle neljän aikaan. Nousumetrejä tuli jokunen sata ja kilometrejä kertyi alle viidentoista. Huomenna on aikainen herätys, sillä seuraava venekyyti lähtee yhdeksän aikoihin ja meillä on rantaan vielä seitsemisen kilometriä matkaa.

Ensimmäisen päivän tappioiksi todetaan rvk:n huippuvuorilta tuoma kadonnut titaanilusikka ja Kajin kantapäästä paikkailtu rakko. Keli suosi likipitäen täydellisesti ja mieliala on näistä huolimatta korkealla.

Luontohavaintoja on tähän mennessä kertynyt joka puolella vaeltelevista poroista sekä yhdestä nyppylän huipulla istuskelleesta linnusta, uskoaksemme korpista.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Idiot Trail matkalla pohjoiseen

Idiot Trail -ryhmän ensimmäinen varsinainen kätkönmetsästys on alkamassa. Kolme kätköilijää suorittaa pitkää istuskelua autossa, tätä kirjoitellessa vajaan satakunta kilometriä Oulun eteläpuolella. Tiimin lopulliseksi kokoonpanoksi päätyi rvk, Kaji ja theOrava. Tavoitteena on geokätkö Vertical Limit (GC1B93) Sarekin kansallispuistossa Ruotsissa.

Matkaamme voi seurata tästä blogista, jota päivitetään säännöllisesti reissun aikana satelliittipuhelimen välityksellä. Sijaintitieto puolestaan päivittynee SPOT-satelliittiviestimen välityksellä jokusen kerran päivässä ja on nähtävissä osoitteessa http://www.erämaahan.fi/track. Tähän blogiin kirjoitetut kommentit välittyvät myös meille lueskeltavaksi iltasella teltassa ja pyrimme vastailemaan niihin. Viesti kulkee kerran päivässä yhdysmiehen kautta, joten liikenteessä on noin parin päivän viivettä.

Yksityispostia meille voi lähettää kirjoittamalla sen maksimissaan 5kt tekstitiedostoksi, nimeämällä vastaantottajan_etunimi.txt ja lähettämällä se liitetiedostona osoitteeseen [email protected] Liitä sisältöön oma sähköpostiosoitteesi, sillä vastaanottaja ei sitä mistään muualta näe.

Edessä on suunnitelman mukaan 9-10 maastopäivää, sen jälkeen ajo Ruotsin läpi etelään geokätköilyn merkeissä ja kotiinpaluu laivalla Tukholmasta. Tervetuloa nojatuolimatkalle.

Paluu arkeen

Retkikunta on saavuttanut tavoitteensa. Takana on 22 hiihtopäivää ja noin 300 kilometriä. Hiihtoa jäätiköillä ja vuonoilla, sekä kiipeilyä köysistönä kahden saariston korkeimman tunturin laelle. Meneillään ensimmäinen kosketus arkielämään. Useimmat meistä esittelivät paleltuneita ja auringossa palaneita neniään ja poskipäitään, sekä aurinkolasien jättämiä rusketusrajoja maanantaiaamuna työpaikoillaan. Kolmessa viikossa ehtii sopeutua Arktikseen. Kauanko kestää sopeutuminen arkeen?

Shackleton sanoi aikanaan, että tuulessa ja tuiskussa mies punnitaan, ei tansseissa ja piirileikeissä. Retkikunnan miehet ja naiset on nyt punnittu Huippuvuorten tuulessa ja tuiskussa ja koska moni jo suunnittelee uusia arktisia retkiä, todettu päiltänsä varsin köykäisiksi.

Tämä on viimeinen päiväkirjamerkintäni Huippuvuoret 2009 -retkikunnan puolesta. Erämaahan.fi:n rooli palaa takaisin henkilökohtaiseksi reissublogikseni, johon kirjoitan vaelluksistani ja vaeltamiseen kiinteästi liittyvistä asioista omasta näkökulmastani. Retkikunta kiittää kaikkia matkaamme seuranneita ja erityisesti meille terveisiä lähettäneitä.

Retkikunnalla kaikki hyvin.


Valtteri Kokkoniemi
Viestimies
Huippuvuoret 2009 -retkikunta

Maaliviiva näkyvissä

N 78 12.113 E 15 52.624

Tänään tehtiin ennätys reissun kilometrimäärissä. 22,8 kilometriä hieman päälle seitsemässä legissä. Tavoitteena oli leiriytyä 6km Longyearbyenistä, tarkkaan ottaen kelkkakyytien järjestäjän Slettenin hallilta. Laakso on pitkä ja sivistys näkyy leiriin asti, mutta lämmin suihku odottaa retkikuntaa vasta huomenna.

Tapasimme Peten retkikunnan toistamiseen. Sletten kävi hakemassa heidät kauempaa pohjoisesta ja vaihtoimme muutaman sanasen heidän huristellessaan ohitsemme Helvetjadalenissa. Seuraava jälleennäkeminen on tiedossa huomenna Longyearissa, sillä he viipyvät siellä pari yötä ennen lähtöään suomeen. Osa heidän retkikunnastaan tulee peräti samaan koneeseen kanssamme.

Hiihtopäivä oli rankka ja harvassa ovat ne retkikunnan jäsenet, joilla jokin paikka jossain ei reistailisi. Pienet kivut ja säryt tosin menettävät pitkälti merkityksensä, kun loppu häämöttää. Huomenna lähdemme kuudelta aamusta liikkeelle, tavoitteena päästä huoltamaan Slettenin hallille kahta tuntia myöhemmin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Karhuhälytys!

N 78 17.731 E 16 21.476

Aamuyöllä unet keskeytyivät, kun Johanna havaitsi nallen leirin lähellä ollessaan juuri luovuttamassa vahtivuoroa. Karhuhälytys huudettiin ja asia käytiin vielä kertomassa joka teltalle. Aivan oppikirjan mukaan kaikki ei sentään mennyt, sillä tieto havaitun nallen etäisyydestä hukkui jonnekin matkalle ja lähes kaikki noudattivat siksi ohjeita ja pitivät päänsä matalana siltä varalta, että nalle tulee leiriin ja joudutaan ampumaan telttojen läpi. Yksi retkikuntalainen toki onnistui uloskin lähtemään ampujien lisäksi. Nallukka käveli rantaa pitkin leiriä kohti, mutta meni harjanteen taakse lähes leirin vieressä, eikä sitä sen jälkeen löytynyt.

Ylitimme tänään viimeisen meriosuuden. Jäälle pääseminen ahtojääalueen ulkopuolelle, turvaan vuorovedeltä, otti melkoisen könyämisen rantakivikossa, mutta hyvin homma lopulta sujui ja pääsimme hiihtämään vuonon yli. Nyt olemme ohittaneet paikan, johon kelkat jättivät meidät matkan alussa. Edessä on huomenna täysi hiihtopäivä, lyhyt lepo ja aikainen herätys, jotta saavumme ylihuomenna aamusta Longyeariin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Avovettä

N 78 27.387 E 16 19.466

Tänään hiihtelimme Billefjordenia etelään. Pyramidenissa käyneiden norjalaisten turistien kanssa keskusteltiin reitistä, mutta heidän neuvoistaan ei saatu oikein selvyyttä. Meillä oli siis avoimena kysymyksenä olisiko meri jäässä Longyearbyeniin asti, jolloin voisimme oikaista suoraan perille merijäätä pitkin. Vaiska päätti, että seuraamme kelkkauraa Longyearin suuntaan, mutta kun kelkkaura alkoi siirtyä odottamattomasti rantaan päin, päätettiin reitin kuljettavuus tarkistaa satelliittipuhelimella kylästä. Onneksi, sillä reitti oli täysin kulkukelvoton vuoroveden vaikutuksen takia. Lähdimme siis hiihtämään vuonon toiselle rannalla kohti De Geerdalenia. Yllättäin kauempana vuonolla alkoi nousta sumua. Nousuvesi rikkoi jään lautoiksi ja avovesi höyrysi kylmässä pakkasilmassa. Pian nähtiin jo auringon kimallus vedestä ja jokusella taisi puntti hieman tutistakin, kun vain satojen metrien päässä auringonsilta kimalteli laineilla. Lumi oli kuitenkin useita päiviä vanhaa, joten Vaiska tiesi kulkemamme jään turvalliseksi. Taukoa pitäessä vesi alkoikin jo vetäytyä ja pian usva leijui jo kaukana vuonolla.

Retkikunnalla kaikki hyvin.